Lehtijuttuja aiemmilta vuosilta

Lehmä tuntee hoitajansa, mutta vieraan on turvallisinta tarkkailla sitä aidan takaa. Lehmä on tuotantoeläin. Ellei lehmää käytettäisi maidontuotantoon, tuskin lehmä kelpaisia lemmiksi kulkemaan pihoilla ja kaduilla muualla kuin Intiassa. Vastaanottavaisin nautaeläin on vasikkavaiheessa, jolloin hyvä käsittely on erityisen tärkeää. - Jos tuotantoeläimiä kohdellaan hyvin, ne lähestyvät ihmistä ja ovat vähemmän stressaantuneita, sanoo Jokioisilla sijaitsevan MTT:n tutkija Eeva Saarisalo. Lehmä painaa 500-800 kiloa. Tutkija Eeva Saarisalon mukaan lypsylehmä syö korkeimman tuotoksen vaiheessa rehua noin kolme kertaa ylläpitotarpeensa verran.   Rehun oikea koostumus valkuaisen, energian sekä kivennäisten ja vitamiinien osalta on tärkeä, samoin juomaveden laatu. Meijerit testaavat säännöllisesti maatilojen vedenlaatua. Maitoa lehmä tuottaa keskimäärin 25 litraa päivässä, lehmistä parhaat jopa 50-60 litraa. Hiehosta tulee lehmä, kun se poikii ja alkaa sen jälkeen tuottaa maitoa. Hiehot

Keravan keskustassa vuodesta 1971 vuoteen 2012 toimineen ravintola Tinatuopin eli Tiniksen ex-henkilökunnasta moni asuu edelleen Keravalla. Aina joskus joku vastaantulija vetää hihasta ja harmittelee sitä, että Tinatuopin toiminta loppui. Keravan A leksis Kiven tien ja Torikadun risteykseen nousi 1970 luvun alussa Aleksintorin liiketalo, johon avattiin Tinatuoppi -niminen ravintola.  Torikadun puolelta pääsi Elannon ruokamyymälään, käsityöliikkeeseen ja elokuvateatteriin. Tinatuoppiin mentiin Aleksis Kiven tieltä. Se oli sitä aikaa, kun kapakka oli kapakka eikä baari, joksi annosteluravintolaa nykyisin hienosti nimitetään. Aleksintorin pitkäaikaisin vuokralainen Tinatuoppi ehti toimia Keravalla 40 vuotta ennen kuin se vuoden 2012 tammikuussa suljettiin irtisanomisen takia. Yli viisi vuotta myöhemmin vanhan Aleksintorin tilalle on lopulta aikaansaatu uusi liikerakennus, jonka katutasoon tulee liiketiloja ja yläkerrokseen asuntoja.  Maaliskuun 2018 puolivälissä rakennus oli vie

Antti Veikko Siltavuoren hirmutekoja puitiin Helsingin raastuvanoikeudessa vuonna 1989 useita kertoja. Helsingin Pasilanraitilla sijaitsevan käräjätalon kolmannen kerroksen aulan siivistä yksi on täynnä väkeä. Saavuttuani puoli tuntia aiemmin paikalle odottamaan Antti Veikko Siltavuoren oikeudenkäyntiä, aulassa oli  vain pari ihmistä. Kello 08:55  jokainen istumapaikka on varattu. Istun aulan seinustalla ikkunan pielessä, kun huomaan Siltavuoren uhrin Päivi Hopiavuoren vaarin, jonka kuvan olen nähnyt lehdessä. Miesparka. Vaaditaan luonnetta, että pystyy seuraamaan oman lapsenlapsensa murhaajan oikeudenkäyntiä. Käräjätalon aulaan ilmestyy hoikka silmälasipäinen nainen, joka on pukeutunut mustaan hameeseen ja uudenuutukaiseen mustaan silkkipuseroon. Nainen on käväissyt jo kampaajalla, vaikka on näin aikaista. Arvaan saapujan olevan Siltavuoren asianajaja Terttu O.Suni . Kaksi valokuvaajaa alkaa räpsytellä kameroitaan naisen edessä. Liityn joukkoon ja otan naisesta pari valokuvaa. 

Teksti ja kuva julkaistiin Keravan seudussa vuonna 1997 Keravan liikenaisten ompeluseuran viimeinen kokous  Maaliskuisena iltapäivänä vuonna 1997 kokoontui Ravintola Areenan yläkerrassa hilpeä, ajoittain hieman haikeakin seitsenhenkinen naisryhmä lounaan ja menneiden aikojen merkeissä.   Naiset ovat Keravan liikenaisten ompeluseuran jäsenistä lähes ainoat, jotka ovat vielä Keravalla. Väitetään, että aika kultaa muistot. Niin kävi myös nyt. Keravaa muisteltiin sellaisena kuin se oli ennen uutta keskustaa. Muuttunut Kerava   Tuusulantiellä, nykyisen Kauppakaaren varrella oli vielä 70-luvulla Janssonin Urheilu- ja Huonekaluliike , ja sen alla, puolittain katutason alapuolella Keravan Kenkä . Tuusulantien toisella puolella, Janssonia vastapäätä oli Kemikalio Irrukka . Rouva Jansson oli yksi omapeluseuralaisista, kuten myös Keravan Kengän molemmat myymälänhoitajat Elli Uusitalo ja Iines Torvelainen sekä  Irrukan kauppias Irma . Janssonin talossa oli myös Ritva Kont