Kadonnutta Keravaa - Ravintola Tinatuoppi

Keravan keskustassa vuodesta 1971 vuoteen 2012 toimineen ravintola Tinatuopin eli Tiniksen ex-henkilökunnasta moni asuu edelleen Keravalla. Aina joskus joku vastaantulija vetää hihasta ja harmittelee sitä, että Tinatuopin toiminta loppui.

Keravan Aleksis Kiven tien ja Torikadun risteykseen nousi 1970 luvun alussa Aleksintorin liiketalo, johon avattiin Tinatuoppi -niminen ravintola.  Torikadun puolelta pääsi Elannon ruokamyymälään, käsityöliikkeeseen ja elokuvateatteriin. Tinatuoppiin mentiin Aleksis Kiven tieltä. Se oli sitä aikaa, kun kapakka oli kapakka eikä baari, joksi annosteluravintolaa nykyisin hienosti nimitetään. Aleksintorin pitkäaikaisin vuokralainen Tinatuoppi ehti toimia Keravalla 40 vuotta ennen kuin se vuoden 2012 tammikuussa suljettiin irtisanomisen takia.

Yli viisi vuotta myöhemmin vanhan Aleksintorin tilalle on lopulta aikaansaatu uusi liikerakennus, jonka katutasoon tulee liiketiloja ja yläkerrokseen asuntoja.  Maaliskuun 2018 puolivälissä rakennus oli vielä keskeneräinen. Entisen Tinatuopin paikalle oli noussut ikkunallinen liiketila. Ohikulkija voi vain arvuutella minkälaista liiketoimintaa huoneistoon kaavaillaan.

Entiset työntekijät muistelevat

Joukko Tinatuopin entisiä työntekijöitä kokoontui vuoden 2015 syksyllä Keravan Rossoon

muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Tinatuopin sulkeminen oli ollut kaikille yllätys.
- En ollut silloin enää Tinatuopissa töissä,  mutta tuntui kauhean pahalta, kun kuulin, että ravintola suljetaan. Sitten huhuttiin, että se siirtyy muualle, mitä ei kuitenkaan tapahtunut, haikailee Tiniksessä 20 vuotta työskennellyt Leelia Silvennoinen.

Vaikka Tinatuoppi oli Elannon, myöhemmin HOK-Elannon omistuksessa,  asiakkaina oli niin silmäätekeviä kuin duunareitakin. Ilman pätevää, ystävällistä henkilökuntaa ei puoli Keravaa olisi viihtynyt Tinatuopissa. Sadat, ehkä tuhannet keravalaiset löysivät Tiniksestä elämänkumppanin.

Tinatuoppi oli sekä vakiasiakkaille että työntekijöille kuin toinen koti. Moni työntekijä viihtyikin siellä eläkeikään saakka.  Muistelutapaamisessa ollut Kati Aarnio työskenteli Tinatuopissa peräti 29

vuotta, Tenkka Alatalo 27 vuotta, Eeva Gurka 24 vuotta, Raili Piitulainen, Liisa Heikkinen, Seppo Salviander ja Markku Aaltonen 15 vuotta. Leelia Silvennoinen oli Tinatuopissa 20 vuotta ennen kuin työpaikka vaihtui saman työnantajan palvelukseen Helsingin Zetoriin. Jukka Ojala ehti olla Tinatuopissa vajaan vuoden ennen kuin hän alkoi pyörittää Tenkka Alatalon kanssa valokuvaamoa.  Yrittäjänroolista huolimatta Tenkka toimi Tinatuopissa tarjoilijana. 
Tiniksessä kokkina neljään otteeseen työskennelleen Markku Aaltosen aikoina Tinatuoppi oli suosittu ruokailupaikka.  

- Vuosina 1971-1985 myimme lähemmäksi 200 ruoka-annosta päivässä.. Ruokailusopimuksia meillä oli useiden eri yritysten kanssa, kertoo Markku ja lisää, että Keravan  ensimmäiset pitzzat valmistettiin  Tinatuopissa.

Ravintolan pitkäaikainen portieri Seppo Salviander, tutummin Patu, toi pizzaidean 1980-luvulla Amerikanmatkansa tuliaisina. Tinikseen portsariksi Patu päätyi vähän niin kuin vahingossa.

– Menin vuonna 1974 tuuraamaan yhtä Reiskaa päiväksi. Viisitoista vuotta myöhemmin huomasin, että olin vieläkin Tinatuopissa, muistelee Patu, joka vuonna 1989 vaihtoi ovensuuhommat taiteeseen. Salvianderilla oli Helsingin keskustassa taideliike ja hän oli  yksi Suomen tunnetuimpia taide- ja antiikkiasiantuntijoita.

Kun muuan tyytyväinen naisasiakas jossain vaiheessa käveli kerran Salvianderia kadulla vastaan, asiakas tokaisi: ”Oletteko te Patu? Te veitte minut pöytään, josta löysin elämäni miehen.”

Entiset tinisläiset  mieltävät yksissä tuumin, että Tiniksen työntekijöillä oli erinomainen yhteishenki. Kun ravintola meni kaksi kertaa remonttiin, lähti koko porukka lomalle etelään.

Itsepalvelutiski ja saluuna

Tinatuopin pitkäaikainen ravintolapäällikkö Matti Laitinen pääsi varhaiseläkkeelle vuonna 2004. Ensimmäiset eläkevuotensa Matti vietti Keravalla.
- Kävin Tinatuopissa silloin tällöin niin kauan, kun ravintola toimi. Olin yllättynyt, kun sitten kuulin yksi kaks, että Tinatuoppi oli suljettu, Laitinen sanoo.

Alkuvuosina Tinatuopin asiakkaat ostivat drinkkinsä itsepalvelutiskiltä ja nauttivat ne saluunassa. Saluunassa oli jukeboksi, jonka tahdissa tanssittiin iltaisin ja viikonloppuisin ahkerasti. Tavallisina arkipäivinä saluunassa kävi ruokailijoita.

- Meillä ei ollut tietokoneita vaan ikivanhat kunnon Anckerit, joihon piti lyödä alkoholin koodinumero ja perään hinta. Kossun numero oli 13. Vedellä ei ollut numeroa, Leelia Silvennoinen muistelee Tiniksen alkuaikoja.Kossuvissi oli suosikki

Kun posti vuonna 1976 muutti Tiniksen seinän takaa Kauppakaarelle, ravintolan neliömäärä lähes tuplaantui. Laajennustilaan mahtui tanssilattia ja parikymmentä pöytää. Itsepalvelutiskin viereen rakennettiin pystybaari, jonka asiakamääriä Alkon tarkastaja kävi usein tarkkailemassa.

Laajennuspuolella iltameininkiä vauhditti tiskijukka ja toisinaan viikonloppuiltaisin bändi. Suosituimpia drinkkejä ennen 80-luvun lamaa olivat valkovenäläinen, sininen enkeli, ampiainen ja auringonnousu. Kossuvissy piti Tiniksessä  hyvin pintansa, mutta kaljaa meni enemmän kuin väkeviä. Jotkut naiset tilasivat vain jaffan tai vesilasin, tanssivat koko illan ja olivat tervetulleita. Vakiasiakkaita moikattiin kadulla vastaan tullessa ja toisinaan vaihdettiin muutama sanakin.

Kerava by Night

Taiteen suuren ystävän Aune Laaksosen (R.I.P) ideoima sirkusmarkkinatapahtuma pidettiin ensimmäisen kerran syksyllä 1977 Keravan vanhan kaupungintalon puistossa.  Markkinat olivat hyvin vaatimattomat, mutta jo seuraavana vuonna sirkusmarkkinat valloitti koko keskustan. Tapahtumasta kehkeytyi joka syksyinen perinne, jossa Tinatuoppikin oli mukana. 

Kaupungin  anniskeluravintoloissa  järjestettiin sirkusmarkkinalauantai-iltoina Kerava by

Night -tapahtuma, jonka esiintyjät kiersivät non stoppina Areenassa, Kestihovissa, Perhelässä ja Tinatuopissa. Lipputuloilla kustannettiin sri lankalaisten kummilasten koulunkäyntiä. Eri vuosina esiintyjinä nähtiin ainakin Vee Pee Lehto, Jaakko Teppo, vanhempi Robin, Erkki Liikanen, Mikko Alatalo ja Merja Larivaara.

Markkinalauantai-iltana lehdistön edustajat kiersivät kapakasta toiseen. Koska tiedossa oli tapahtuma-aiheisia lehtijuttuja, tarjosi aina joku osanottaja-ravintoloista toimittajille ruuat.  Paukut maksettiin itse. Alueella ilmestyi Keski-Uusimaan ja Tuusulanjärven Viikkouutisten lisäksi myös Keravan Sanomat ja Radanvarren Ankkuri. Keravan Sanomia edusti lehdenn perustaja Matti Kyllönen ja Keski-Uusimaata koko Keravan tuntema toimittaja Jouko Jokinen (R.I.P) jonka vanavedessä kulki Tytti-vaimo (R.I.P).

Sirkusmarkkinat  sujuivat aina ilman rähinöitä. Hauskaa pidettiin ja viikonlopusta jäi mukavia muistoja. 

Jo ennen ihka ensimmäistä sirkusmarkkinatapahtumaa Keravan Tinatuopissa juhlittiin Suomen Tivolin kesäkiertueen alkamista. Tällöin iltaa viettämässä olivat muun muassa tivolin grand old lady Ailakki Sariola (R.I.P) sekä legendaarinen keravalaistaikuri Aleksander Casso (R.I.P) ystävineen. 

Teksti  ja kuvat Maija Ankkuri

Yläkuvassa Tinatuoppi kesällä 2015.  

KeskikuvIssa Tiniksen ex-työntekijöitä syksyllä 2015.
Alakuva Leelia Silvennoisen kotialbumi. Kuvassa Leelia ja Tenkka a'la Kerava by Night

Alkuperäinen juttu julkaistu Keski-Uusimaassa 7.11.15.
Jutun julkaisemisen jälkeen keskuudestamme ovat poistuneet
Raili Piitulainen 6.3.17 R.I.P

Tenkka Alatalo 14.1.18 R.I.P
Seppo Salviander, Patu 1.4.18  R.I.P